maanantai 23. syyskuuta 2013

Ilahtumisia

Lyhyestä virsi kaunis, eli ensimmäinen Sukkasato-pari on valmistunut.

 
Lakritsihilloa
(Liquorice Jam in Ravelry)

Mitä: Villasukat (64 silmukkaa)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3 mm
Mistä: 7Veli Musta (jämäkerä sekä uusi) (134 gr), raidat äiskän lahjomaa vihreää (14 gr)
Miten paljon: 148 gr (74 gr/sukka)
Miten pitkään: 16 päivää

Nämä ovat lahjasukat työkaverille, jonka synttärit olivat pari viikkoa takaperin. Sairastuminen ja langan loppuminen hieman hidastivat näiden valmistumista, mutta tässä ne nyt ovat. Valitettavasti tosin kuvastakin jo näkee, kuinka eri värjäyserä näkyy... turhankin selkeästi.



"Aika räiheen väriset!" oli saajan kommentti sukistaan, ja ilahtui kovasti. Olin jo aikaisemmin tiedustellut muilta työkavereilta, mitäs värejä sitä sukkiin kannattaisi laittaa. Ilahduin miekin, sillä lahjan saaja hymyili tosi tyytyväisenä. Lisäksi työkaveri kehui käsialani olevan tosi tasaista, heh. Taitaa olla niin, ettei neulojalla itsellään ole aikaa tehdä sukkia itselleen (onneksi olen itse poikkeus, kaapista löytyy melkein 10 sukkaparia).

Tulevathan nuo sukat tarpeeseenkin, syksyn viileä tuuli puhaltaa jo aika navakasti täälläkin päin Suomenmaata. Toivottavasti eivät vain ole liian isot, saajan jalka kun on pienoinen 36...


Perus-sukan päällä perus "2 oikein 2 nurin"-joustinneuletta, joka jatkuu kärkeen saakka sekä koristuksena neljä raitaa (meitä on myös neljä työntekijää), joten symboliarvoakin löytyy. Piti oikein pysähtyä ensimmäisen sukan kohdalla miettimään, että kehtaanko "tunkea" itsenikin uusimpana mukaan vai jätänkö suosiolla vain kolme raitaa. Jännää miten sellainenkin asia voi olla pähkäilyn arvoinen.

Koska sain tilaisuuden käyttää sekä uutta että todella vanhaa 7veljeä, voin todeta vihreän olleen HUISIN paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa. Itse asiassa musta lanka hankasi vasempaan etusormeeni hankauman, jota ei tapahtunut ollenkaan vanhan Isoveljen kanssa (molemmat siis samaa lankaa, Isoveli vain paksumpi versio). Epäilykseni vahvisti myös vihreä äiskän lahjoma lanka, sillä sekin oli paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa.

Joka tapauksessa päätin kokeilla jossain vaiheessa muitakin sukkalankoja, ehkä samalla kun tilailen huivilankaa Kujeesta (Miehen äiti teki huivitilauksen, jännää) voisin napsia pakettiin mukaan myös vaikka Dropsia tai Opalia. Aika näyttää.

Loppukevennykseksi vielä jotain jännyyttä, joka ilahduttaa suuresti harmaan syksyisessä säässä:


Löysin joskus muinoin Citymarketista alennuksesta Helgan Emäntä-mukin, ja ostin sen huvikseni itseäni varten. Vaan sitten kun Kodin Ykkösestä bongasin myös Haraldin Isännän, oli se aivan pakko ostaa myös Miestä ajatellen. Kuukauden kaapissa olon jälkeen molemmat pääsivät yhtä aikaa käyttöön. Tämä pieni arkinen asia sai miut todella iloiseksi.

Melkeinpä hassua, miten pienestä sitä ihminen ilahtuukaan.

1 kommentti:

  1. Sukkapari on aina hyvä ja yleensä ylen mieluinen lahja!
    Musta Seiskaveikka on TOSI ikävää neulottavaa, jotenkin muovisen oloista - kovaa ja kiiltävää. Löysin myös kerän vanhaa - ero on kuin yöllä ja päivällä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)