maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sieluilua osa 1

Aloitin ihka ensimmäisen KAL-projektini*: Missä neuloimme kerran-blogissa oli aivan ihana Sielukas-neuletakki, jota en voinut mitenkään vastustaa. En ole koskaan edes tehnyt villapaitoja, joten tämä olisi oiva tilaisuus selättää sellainenkin neulojan osa-alue.

*[KAL = Knit ALong]

Koska halusin tehdä uuteen tutustumisen vaivattomaksi, en lähtenyt turhia sumplailemaan vaan valitsin ohjeen mukaisen langan, Holst Garn Coastin värissä cassis eli mustaherukka. Kevyttä merinovillan ja puuvillan sekoitetta, pehmoista ja uskomattoman ohutta lankaa. Tilasin viisi kerää varmuuden vuoksi, vaikka ohjeen mukaan pitäisi kulua vain noin kolme. Mitä lopuilla teen, ei hajuakaan.

Mallitilkun neulonnan ja pingottamisen jälkeen valitsin puikoiksi 3 mm koivupuiset Knit-pro'n pyöröt 80 cm kaapelilla. Ajatuksissani neuloisin tietysti kesätakin suit sait sukkelaan, sikäli mikäli töiltä sekä heinäkuun velvollisuuksilta ehtisi. Tavoitteena olisi pysyä muiden tahdissa ja saada projekti valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.

Näin ei kaikesta huolimatta ole käynyt (Meinaakko...?), eikä asiaa auttanut mallitilkkua edeltänyt omituinen tyhjien puikkojen pelko...


Tässä on tämänhetkinen tilanteeni. Pitsiosuus on hyvällä alulla ja hihalisäyksetkin tajusin tehdä joka oikealla kerroksella. Hihalisäyksiä on tosin vasta kuuden kerroksen verran, mutta nyt alkaa tulemaan sellainen ehkä jopa osaan tämän-fiilis ja uskallan katsoa Star Trekiä ansgan kanssa samaan aikaan kun neulostelen.

Alkuun luotiin väliaikaisella aloituksella silmukoita jotka myöhemmin purettiin jotta päästiin aloittamaaan selkäosuutta. Ensin tehtiin oikeaa hartiaa edestä, sitten vasenta. Sen jälkeen purettiin väliaikainen aloitus, tehtiin oikeaa hartiaa takaa sekä vasenta takaa. Sen sijaan että olisin jättänyt silmukat jämälangoille, käytin Knit-Pro-settini ylimääräisiä kaapeleita (40 cm ja 50 cm), jolloin oli helppo vaihtaa vain stopparin sijalle puikko ja neuloa posottaa eteenpäin. Joskus lapasten peukaloa tehdessä tuntui että oli ihan tajuttoman hankaa yrittää poimia silmukoita puikolle langalta ja siksi päädyin tällaiseen ratkaisuun.


Väliaikaisen aloituksen purkuvaiheessa se sekaisin olevien lankojen määrä tuntui ihan kauhelta! Koko ajan joku lankaosuus hengasi iloisesti sotkussa ja allekirjoittaneen hermot joutuivat koetukselle. Usko alkoi loppumaan, mutta sitten aivan yllättäen langat oli setvitty, coast oli taas puikoilla jämälankojen sijaan ja pääsin jatkamaan neulostelua. Nytkin langat roikkuvat kivasti nurjalla puolella, mutta en ole niitä ryhtynyt päättelemään. Se homma kuuluu näet viimeistelyyn.

Kappaleiden yhdistäminen sujui yllättävän kivuttomasti ja nyt voi jatkaa vain kaavioiden mukaan. Lanka on ollut kivantuntuista ja kevyttä, mitä nyt olen onnistunut sen katkaisemaan kolmasti... Liian tiukka käsialakin voi olla ikävää. Yksi päivä kului kokonaan siihen kun piti purkaa sekä uudelleenneuloa parin kerroksen verran ettei tulevaisuudessa valmis takki missään tapauksessa lähtisi purkautumaan.


Kesäkuun lopussa olevinaan aloitin projektin, mutta vain viitenä pvänä olen ehtinyt tekemään neuleelle jotain. Ehkä ensi viikolla tapahtuvien häiden valmistelu on kouraissut jonkin verran erittäin vähissä olevasta vapaa-ajastani... tai sitten vain kauniit päivät houkuttelevat mieluummin pyöräilemään kuin istumaan sisällä käsitöiden parissa.

Niin tai näin, neuletakki etenee hiljalleen. Ja joku viisas sanoi aikoinaan, että hiljaa hyvä tulee.

-Ricchan-

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ostoksia


Ihastelin joskus tuossa pari viikkoa takaperin Missä neuloimme kerran-blogissa ilmestynyttä Sielukas-villatakkia. Hetken aikaa annoin itseni himostella, ennen kuin ostaa pamautin ohjeen. Koska ohjetta olisi hieman hankalampi tehdä ilman tarvittavia lankoja, otin suunnan kohti Titityyn verkkokauppaa. Sieltä tarttui matkaan Holst Garn Coastin lisäksi myös kesän alusta saakka haaveiltu virkkuukoukkusetti (koot 2-6 mm).


Saatoin ehkä hullaantua liikaa Coastia hamstratessa (värinä iki-ihana cassis eli suomalaisittain mustaherukka), mutta mieluummin riittävästi kuin liian vähän. Kerän silittely on antanut vaikutelman kevyestä ja miellyttävän pehmoisesta langasta. Katsotaan vaan miten pienillä puikoilla pitää liikkua, että saa oikean kokoisen takin aikaiseksi. Todennäköisesti yritän 3 mm ja 2,5 mm puikoilla saada hyvän tuloksen aikaiseksi.

Vielä en ole silmukoita luonut ainuttakaan sillä halusin saada valmiiksi villasukat joissa on ihan ensimmäinen ikuna suunnittelemani kirjoneule..! Jännityksellä testaan vielä isommat ja pienemmät versiot, kun ajattelin koko sisarusparvelle tehdä samanlaiset sukat joululahjoiksi (onhan se jo korkea aika aloittaakin). Eri väreillä tietysti, kunhan mokomat vastailisivat lempiväritiedusteluihin :3


Katian Air Lux ja silmukkamerkit ovat aivan täysin heräteostoksia. Lähdimme tyttöporukalla eräänä tiistaina ystäväni Chevyllä ajelemaan - koska voitiin - ja päädyttiin Joroisiin saakka. Siellähän oli käsityöpuoti Riikka-Piikka ja huppista, ostoksiat tapahtui. Silmukkamerkit olivat tahalliset, mutta Air Luxit vain himottivat niin mahdottomasti, etten kehdannut jättää heitä sinne. Sinne saakka oltiin tultu herkkulankojen äärelle, joten olihan se nyt jotain ostettava. Hintaa en onnistunut löytämään, mutta sehän ei ole este vaan hidaste.

Seuraavaksi puikoille tärähtää mallitilkku Sielukkaasta. Tavoitteenani on opetella silmukkatiheyden merkitys sekä selättää kammoni villapaitojen neulomista kohtaan. Lisäksi kyseessä on elämäni ensimmäinen KAL Räveltämön puolella. Kaikkea uutta ja ihmeellistä kesä houkutteleekin kokeilemaan, hui!

-Ricchan-

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Henkäyksen hetki

Oh, jotain on vihdoin saatu valmiiksi. Ja se jotain on aivan ihanaa, hempeää, keveää ja turkoosia.

Tarinamme alkaa... kauan aikaa sitten. Olipa nimittäin aivan ihanaa sekä kuulemma riittoisaa teeteen Elegant-lankaa Lappeenrannan Pyöröpuikossa. Pari viidenkymmenen gramman kerää lähtikin matkaani Tinnan kehujen jälkeen, väriksi valikoitui merensiniseen vivahtava turkoosi. Langan kerin muutamaa viikkoa myöhemmin eräällä junamatkalla, mielessäni Ulla-nettilehden Henkäys-huivi.  Kului sitten useampi vuosi ennen kuin sain langan puikoille saakka, mutta nyt kielokuvioinen kaunis neule on kuitenkin valmis, kuukauden urakoinnin jälkeen.


Hetken Henkäys
(Whiff Moment in Ravelry)

Mikä: Pitsihuivi (71 silm.)
Ohje: Ulla 1/09 (linkki)
Puikot: 5 mm Knit-Pro pyöröt, 60 cm kaapeli
Lanka: teetee Elegant
Kulutus: 42 gr
Aikaa kului: 24 pvää

Huivin siipiväli on 160 senttiä eli tosiaankin riittävä. Pingottaessa se meinasi hulahtaa ihan mahdottoman kokoiseksi, mutta epävenytin hiukkasen. Onneksi herra Jii eli ansga oli auttamassa kun iskin nuppineuloja sekä neuleeseen, joogamattoon että omiin sormiini (auts!). Sain sen sitten kivasti oven päälle ripustettua hengailemaan.


Tasasin kaikki reunat suurin piirtein, sillä halusin shaalimaisen huivin. Kuviokin aukeni ja kaunistui silmissä. Suurin huoleni oli neuloessa löysä silmukkajono aina kuvion vaihtumiskohdassa, mutta onneksi sekin näytti tasaantuneen kastelun myötä. Henkäys on lankansa ansiosta ohuen ohut, sen voi helposti vetää sormuksen läpi. Mitähän muuta tästä langasta keksisikään...?


Pitsikuvioiden tekemisessä oli oma haasteensa, eli toisin sanoen jouduin aloittamaan tämän huivin muutaman kerran alusta ja hieman jopa uhraamaan lankaa kun se kiertyi ikävästi solmuun eikä auennut enää väkivallattomasti. Vaiva kuitenkin kannatti ja neulominen sujui. Aikaa kului, talvi muuttui kevääksi, kevät pitkitettyään kesäksi. Samaan aikaan tein tosin pari sukkaparia valmiiksi joutessani kun saman kymmenen kerroksen kuvion toistaminen alkoi käydä tylsäksi. Ajankuluksi merkitsin 24 pvää, mutta nuo päivät sijoittuvat satunnaisesti helmikuun lopusta toukokuun loppupuolelle saakka. Neule oli siis työn alla reilun kolme kuukautta...


Kuvio toistuu samanlaisena ja oi että Elegant on tajuttoman riittoisaa lankaa! Alun perin suunnittelin, että tekisin 50 gramman kerän kokonaan ja lopettaisin sitten. Toisin kävi, päätin katkaista huivin kun kerää oli vielä jäljellä oli viidesosa. Teko kannatti, huivi on ihanan pitkä sekä suojaa hartiat sopivasti. Vielä kun jostain bongaisin söpön huivineulan niin a'vot!


Ylemmässä kuvassa tulee parhaiten esille langan himmeä hehku, joka tekee huivista vielä kauniimman. Elegant on nimensä mukaista: hentoa, ilmavaa, kevyttä sekä paljastaa parhaat puolensa luonnonvalossa. Sanoinko jo että tykkäsin kovasti?

Alkuperäiseksi kuvauspaikaksi yritin valikoida Riihisaaren kummelia. En kelpuuttanut, maali oli aivan liian kulunut ja harmaat kivenmörkäleet erottuivat liiaksi lähikuvissa. Toisena vaihtoehtona oli saman saaren valkoinen majakka, mutta tuuli oli kerrassaan armoton eikä kuvaamisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Vain yksi kuva oli jollain tasolla fiksu, ja sen tungin vielä tuohon alapuolelle.


Tätä kirjoittaessa ulkona on harmaata ja sadetta tihuuttaa vähä kerrassaan. Huomenna olisi yksi työpäivä ja sitten olisi parin vuorokauden verran vapaata. On tosi ihanaa olla taas töissä, mutta kyllä se on rankkaa. Kotiin päästyä ei millään jaksaisi lähteä kävelylenkille saati ruveta turaamaan yhtään mitään neulomuksen kaltaistakaan. Silti tuossa on eräs sukkapari kesken, omalla kuviolla ja tuntemuksilla sekä joka päivä aktiivisuusranneke kerää sen vaaditut 10 000 askelta.

Mistä tulikin randomisti ilman mitään aasinsiltoja mieleen, että Räveltämössä olisi kivasti KAL Neulistin Sielukkaasta ja ihan hiukkasen houkuttelisi liittyä mukaan. Eli siis silleen jonkun verran. Eli paljon. Mahdottomasti. Mahdottomasti paljon.

Jooh. Saatoin juuri ostaa ohjeenkin pois kuleksimasta.

-Ricchan-

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.


Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.


Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.


Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.


Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.


Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-