tiistai 24. helmikuuta 2015

Pilkkuja ja helmiä

Neulomuksia on tullut valmiiksi jo pari kappaletta, mutta niiden esittely on näemmä jäänyt hieman puolitiehen, heh. Nämä villasukat ovat viime vuoden joululahjoja ja menivät jo nuorimman veljen varpaita lämmittämään.


Raulin Raitaa (ja pilkkua)
(Lots of Dots in Ravelry)

Mitä: Villasukat, koko n. 42 (80 s)
Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot
Mistä: 7veljestä musta (120 gr) ja kirkas vihreä (82 gr)
Miten paljon: 202 gr (eli 101 gr/sukka)
Miten pitkään: 2 viikkoa

Tykkään tosi paljon tästä mallista juurikin sen takia, että kaksi lankaa kulkee jatkuvasti mukana. Näin sukkaan tulee kaksinkertainen pinta ja se on tavallista lämmittävämpi. Etenkin kylmillä kerrostalolattioilla hyvät villasukat on havaittu toimiviksi.

Sukkien kuvion idea on napattu Sukupolvien silmukat-kirjan Johanneksen Raidat-sukista, mutta neulottu omalla twistillä:
Varteen ensin 10 kerrosta mustalla, jonka jälkeen joka toinen kerros mustaa ja joka toinen vihreää. Kantapää mustalla (pikku langansiirtovirheen myötä kuvioon tuli ylimääräinen pikkuraita, mistä sukkaan tulee jalustin-fiilis), jonka jälkeen 1 musta silmukka ja 1 vihreä silmukka. Seuraavalla kerroksella silmukat ovat sitten toisin päin. Valitettavasti jostain syystä jouduin kaventamaan yhdeltä puikolta yhden silmukan pois jotta värit suostuivat kulkemaan kuten halusin... Tämän virheenhän olisin voinut välttää lukemalla alkuperäisen ohjeen.
Kärjessä on nauhakavennus, mutta tähtikavennus olisi ollut parempi. Ehkä käyttäjää tämä ei kuitenkaan vaivaa. Ja itse asiassa nyt kun katselen tuota kuvaa, oisihan sitä voinut vaikkapa tehdä kärkikavennukset kokomaan mustalla, niin se olisi sopinut jalustinraidan kanssa yksiin. Voi miuta höhlää.



Väri ei valitettavasti toistunut kuvissa oikeana kahdesta syystä:
1) Kamerassa oli monen kuvan otto jäänyt päälle
2) Olimme juuri lähdössä ukin 80-vuotisjuhlille, jossa näin myös velipoikaa ja annoin hänelle sukat samalla reissulla.
Oikea lankahan oli siis tämän väristä:


Ma-chan heittäytyi viime viikolla hurjaksi ja hurautti kaverinsa kanssa Lappeenrantaan. Eihän siinä muuta kuin lauantaina kiertämään lankakauppoja sekä ostoskeskuksia, plus kävimme ulkona syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Allekirjoittanut uskaltautui vuosikymmenen nyrpistelyn jälkeen syömään banaaneja friteeratussa muodossa, ja hyväähän se oli. Tosin toisessa banaanissa alkoi jo maistua banaani liiaksikin, mutta todella makoisa jälkiruoka. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.


Lankakaupoista Ma-chanille tarttui mukaan vaikka mitä ja miun oli ihan pakko ostaa jotain aikamoista herkkua Tuuliviiri'stä. Pitkään pohdin 37,50 euron hintaa sadasta grammasta lankaa, koska huivilankoja saa huokeammallakin. Sitten Ma-chanilla välähti: siitä tulisi oiva huntu. Tästä innostuneena lanka tarttui mukaan.


Myöhemmin katselin langan koostumusta netin ihmeellisestä maailmasta. Langasta puolet on helmikuitua, jonka valmistuksessa helmijauhetta lisätään selluloosaan, jolloin helmeä tarttuu sekä langan sisä- että ulkopuolelle. Näin saadaan aikaiseksi viileä, himmeä pinta. Toinen puoli on tenceliä, joka toisin sanoen on eukalyptus-puun selluloosasta valmistettua kuitua. Sen pitäisi olla antibakteerista, viileää lämpimällä ja lämmittävää kylmällä. Lisäksi neuleen pitäisi olla molemmissa tapauksissa erittäin laskeutuvaa sekä käyttöä kestävää. Myyjäkin tuumasi kaupalla, että tämä on kaikista hänen törmäämistään luksuslangoista paras. Oh, kunpa vain löytäisin juuri sen oikean kuvion jolla lanka pääsee oikeuksiinsa.

~Ricchan~

maanantai 2. helmikuuta 2015

Varpaista varteen

Osallistuin viime kuussa paikallisen lankakaupan (Pyöröpuikko) kahden päivän kurssille, jossa neulottiin villasukat
a) varpaista varteen
b) magic loop-tekniikkamaisesti kaksi sukkaa yhdellä kertaa

Ensimmäisenä iltana olin viimeinen saapuja, nappasin vain nopeasti pari violettia kerää lankaa ja menin ahdistumaan nurkkaan. Uppo-outoja naamoja kaupan täydeltä, voisi todeta että ujous nosti hiukkasen päätään. Muut kaivoivat keriensä sisältä langanpäät ennen silmukanluonnin aloittamista, miekin mietin sitä mutta tuumasin sitten ajatuksissani että olenpa ernu (=erilainen nuori) ja annan langan kulkea ihan suosiolla päältä vaan. Tuumasta toimeen ja puikot käteen.

Illan aikana luotiin silmukat ja tehtiin kärkilevennykset. Alkuun olo oli hiukan turhautunut, koska "tottakaihan mie nyt tämän osaan kun olen neulonut jo monta vuotta"-mentaliteetti oli iskostunut päänuppiin. Ei siinä kuitenkaan auttanut kuin kysyä rohkeasti apua, vaikka paniikki meinasikin jossain vaiheessa iskeä xD


Seuraavaksi meillä oli viikko aikaa neuloa sukkaa jalkapöydän pituudelta, ja toisena iltana tehtiin kantapää. Nopeimmat aloittelivat illan aikana jo vartta, ja Tinna saikin olla neuvomassa alituiseen kuinka asiat tehtiin kun jokainen edistyi omaa tahtiaan.

Ennen kuin opin kuinka kuljettaa sukkia pyöröpuikolla ja kaapelilla, oli meininki suhteellisen tuhajavaa. Sohvalta kuului miehen mukaan tasaisin väliajoin ähkimistä ja puhisemista, kun yritin tiukalla käsialallani saada silmukat siirrettyä kaapelilta puikolle. Kädet hikoaa, lanka ei luista puikoilla, ei näe jos ei ole ymmärtänyt laittaa valoja päälle... Näitä perusongelmia joita neuloja kohtaa.




(V3 in Ravelry)

Mitä: Villasukat varpaista varteen-tekniikalla, koko n. 37 (56 s)
Miten: Neulomalla, pyöröpuikko 3 mm (120 cm)
Mistä: teetee pallas tumma liila (80 % villa, 20 % polyamidi)
Miten paljon: 58 gr (29 gr/sukka)
Miten pitkään: 2 viikkoa

Koska nämä menevät Muistojen Lipastonlaatikkoon, en vaivautunut tekemään vartta niin pitkään kuin olisi ollut kerää. Syitä on kaksi: allekirjoittaneen laiskuus ja haluaisin tehdä tästä samasta langasta itselleni ranteenlämmittimet (sitä jäi sopivasti 20 ja 22 gr).

Kurssilla annettiin vinkkiä, että näiden sukkien kanssa tulisi käyttää joustavaa päättelyä, joten Jeny's bind-off jelppasi tässäkin asiassa:
Nosta 1 s. Tee langankierto, neulo 1 s ja tee ylikavennus niin, että nostettu s ja langankierto sujahtavat neulotun silmukan ylitse. Puikolle jäävä silmukka korvaa nostetun silmukan.

Että näin. Vaikeuksien kautta voittoon, josta huolimatta sukat ovat hiukan liian napakat omaan jalkaani. Normaalisti 7veljeä neuloessani on puikoilla 64 s, kun taas näissä oli (syystä tai toisesta) vain 56. Teetee on kuitenkin 50 gr/130m ja 7veli 50 gr/100 m eli aika samoissa vahvuuksissa. Luulisin.


Teetee ei oikein taida lankana kestää käsittelyssäni, minkä voisi päätellä ylläolevasta kuvasta. Nukkapallerot hengailevat käyttämättömmissä sukissa jo valmiiksi ja jälki on muutenkin kuluneen näköistä.


Irvistäväthän nuo sukkani vielä kaiken huipuksi varpaiden luota, kun jotenkin en saanutkaan tehtyä tarpeeksi tiukkaa tai jotenkin muuten vaan sohlasin. Lisäksi varren kohdalla välillä piti pysähtyä siirtämään lankaa puikolla ja sitä kautta joustinneuleen oikein-neulotuissa kohdissa ensimmäinen silmukka on löysempi kuin toinen.


Koin tämän uuden opetellun tekniikan hankalaksi, eikä se loppujen lopuksi ollut oikein miun juttuni... mutta oli tämä silti ehdottomasti vaivan arvoista. Opin paljon uusia asioita: uuden silmukoidenluontitavan, kuinka neulotaan vahvistettu kantapää, sekä tietysti juuri sen mitä itse hain: avarsin neulemaailmaani ja neuloin sukat eri tavalla kuin normaalisti.


Ylläoleva kuva on meidän kurssilaisten sukkasista. Kuva on (c) Pyöröpuikko, jonka kopioin luvattomasti naamakirjan sivuilta, muahahahaa~ Oli hauska tepsutella kuvattavaksi, kun sukat olivat vielä pyöröllä ja piti siirtyä metrin verran sukat jalassa ilman että silmukat karkaisivat xD

Hauskaa oli kun Tinna kysäisi, että mitäs seuraavaksi opetetaan Lappeenrannalle (hän oli järjestänyt myös syksyllä kaksi samaa kurssia ja nyt oli menossa kaksi päällekkäin). Hurjalta hänen seuraava ideansa kuulostikin: Neulotaan sukat pyörönä niin että aloitetaan kantapäästä. Huh huh, mutta pieni masokisti sisälläni pohti jo että sehän voisi olla hauska kokemus.

~Ricchan~