Kukkia kevääseen

Aika se vain kuluu eikä kukaan minulle sano että et ole kirjoittanut blogiin taas varmaan kahteen kuukauteen!

Tänä keväänä onkin tapahtunut aika paljon asioita.

Suoritin työharjoittelua koulutuksen nimissä ja valtavat henkiset paineet päällä jatkuvasti työmaalla sekä kotosalla ollessa sillä jännityshän on aivan valtava kun epäilee omaa osaamistaan ja että valmistunko koulusta koskaan.
Ja entäs sitten koulun jälkeen?
Joensuuhun olen hakenut töitä vielä tuloksetta eikä asuntoakaan vielä näy, mutta kyllä kai se siitä.
Onneksi työllistyin tähän kyseiseen harjoittelupaikkaan määräaikaisena työntekijänä ettei ainakaan työtön tarvitse olla :) ja 28.4.2017 sain viimeinkin virallisen päästötodistuksen koulusta :)

Harmittaa vain hieman kun haluaisi päästä lähemmäs Banea ja Savonlinna alkaa olla kohta menneen talven lumia.

Mutta itse asiaan, parit sukat on sätöstetty tässä parin kuukauden aikana.
Välissä koin pienehkön neulepläähin kun lanka loppui kesken ja kehitelin uutta työtä keskeneräisen tilalle.




Vuokot

Puikot: 2,5mm
Lanka: Musta Nalle ja SeWeC Trinidad superwash (väri 12)
Perinteinen vahvistettu kantapää

Näiden neulomisessa aika ajoin tahtoi tulla turhautumista ja ensimmäisen yrityksenhän purinkin pois.
Kuvio ei mennytkään tasan kun en huomannut että pitäisi tehdä parit kavennukset nilkkaa kohti mentäessä ja sittenhän kuvio olikon jo sekaisin.

Kukkaset löysin Pinterestistä ja piirsin siitä ruutupaperille kaavan.

Sukille ei varsinaisesti ollut kaavaa vaan tein sitä mukaa miltä rupesi vaikuttamaan.
Olen huomannut että ehkä toisinaan olisi parempi suunnitella mitä on tekemässä ja piirtää vaikkapa kaavio siitä mitä ajattelee.
Näissä värit nyt eivät sattunut kohdilleen koska en viitsinyt alkaa purkaa toista samanväristä kerää niin pitkälle, että olisin saanut aloittaa samasta värikohdasta, mutta eipä tuo kyllä hirvittävästi minun silmääni haittaa, ovat kuitenkin selvästi samaa paria :)

Neuloin nämä sukat jostain syystä yhden kerrallaan ja sen tuloksena jälkimmäisestä sukasta tuli jotenkin hieman löysempi. En arvosta, mutta en kyllä käy purkamaankaan :'D

Tulppaanit

Puikot: 3mm
Lanka: Tummanvihreä 7 Veljestä + vaaleanpunainen ja vihreä jämälanka.

Nämä sukat olivat ne joita kävin ensin työstämään ihan hetken mielijohteesta jämälangoista.
Halusin tehdä jotain keväistä kuviota ja tällaiset niistä tuli.
Kuviot ovat tulleet sitä mukaa neuleeseen kun ovat pulpahtaneet mieleen.
Nämä sukat myös tein yksi kerrallaan ja jälkimmäisestä sukasta tuli selkeästi löysempi. En ilmeisesti neulonut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisessä sukassa.
Näistä pahuksista loppui tuo tummanvihreä kesken ja olivat siis huilitauolla jonkin aikaa ja Ricchan pelastavana enkelinä kaivoi JämäJemmastaan tuota samaa vihreää sävyä ja niin sai sukat neuloutua loppuun rauhassa. Jäi lankaa vielä palautettavaksikin.
Näiden sukkien yksittäin neulomiseen taisi olla syynä se että vaalemapi vihreä lanka oli kierretty kerälle eikä siitä saanut irrotettua toista päätä yhtäaikaa kulkemaan jollei olisi purkanut koko palloa. Eipä se iso pallo olisi ollut kun jämälangasta puhutaan, mutta koska elämäntapa laiskiainen on saanut yliotteen niin en viitsinyt käydä moiseen operaatioon.

Kevätsiivouksen ja kirpparipöydän yhteydessä sain ystävältä ison lasipurkin, josta tuli oitis neulepurkki.
Olen harkinnut laittavani tuohon purkin kylkeen kyltin "Saa ottaa"..
Se sisältää tällä hetkellä ainakin 5 villasukat ja 1 lapaset :'D

Uusia lapsukaisiakin olen saanut.
Maaliskuussa oli Vyyhti.fi:ssä tarjous Dropsin Fabel yksivärisistä langoista, joten en voinut vastustaa kiusausta tilata.
Ricchan onkin jo esitellyt Tiina Kuun Kyrönniemi sukat, ja myös minä innostuin näistä kaavoista.
Tämä lanka on saman vahvuista kuin ohjeessa suositellaan.
Nämä tuli tosin tilattua kahdessa eri erässä, kun luulin olevani tyytyväinen vain yhteen tilaukseen mutta sitten himoitsinkin lisää, oli minusta sen verran hyvä tarjous ja postikulutkaan ei olleet taivaita hipovat.

Väreiksi valikoituivat omenanvihreä, ruskea, ruosteenpunainen, tumma sininen, okrankeltainen ja kirsikanpunainen.

Tämä tarkoittanee sitä että olisi taas kerran aika tarkistaa Tähtöset ja KK.. täytyy ottaa ihan asiakseen kaupoissa katsastella talousvaakoja ettei aina tarvitsisi Ricchania vaivata :'D

Kevään tullen myös muut käsityöt ovat taas alkaneet innostaa, kuten uusimman Suuri Käsityö lehden kivat keväiset ja kepeät mekkoset. Kaavat on jo yhteen piirretty, nyt tarvittaisiin vain kangas.
Sain isältä valmistujaislahjaksi saumurin niin nyt onkin sitten mukava tehdä noita ompeluhommiakin kun pystyy huolittelemaan saumat kunnolla :)

Aurinkoisia päiviä ja paljolti lämpöä toivottaa

~Ma- chan~

Kirja-arvostelu - Synkät kuteet

En ollut uskoa silmiäni, kun satuin törmäämään Synkkiin kuteisiin. Tähän hätään ei muistu mieleen missä, mutta vau! Kerrankin ihan jotain erilaista kuin perinteiset neulontakirjat. Ja oli ilmeisesti Savonlinnan kirjastotätien mielestä niin erikoista, että pääkirjasto Joelissa se on sijoitettu nuorten harrastukset-kirjoihin eikä yläkerran neulontakirjallisuuden pariin. En voi arvostaa. Onneksi sentään kirjoja on hankittu kaksi ja kirjastoauton opus on aikuisten osastolla.

Mutta siis, unohtakaamme pastellivärit ja söpöt kirjoneuleet, täältä tulee mustaa neulontaa hämärän rajamailta 160 sivun verran.

Synkät kuteet - musta neulekirja

Kirjoittanut: Marjukka Vuorisalo & Mila Duktig

Julkaistu: 2014

Kustantaja: Moreeni

"Raunioromantiikkaa ja kauhutunnelmaa samassa paketissa brittiläiseen tyyliin."
-Abbeyn esittelyteksti (s. 83) 

Esipuheessaan kirjailijat kertovat, että heidän mielensä teki kovin tehdä goottityylisiä asusteita neulomalla. Valitettavasti useimmat neulemallit ovat hieman hellyyttäviä eli kauhuversioita ei tahtonut löytyä, joten vastaus oli selkeä: jos sitä ei ole, luodaan se. Ja niin syntyi tämä viehättävä teos joka kutkuttelee allekirjoittaneen mielen synkkiä nurkkia.

Ohjeet koostuvat esittelysivusta, jolla on usein mustalla taustalla musta mallineule (Tyylistähän ei muuten poiketa koko kirjan aikana, mallina ollut koirakin on tummasävyinen). Hiukkasen haastavaa silmille, mutta onneksi sentään ohjeet ovat valkoisella pohjalla. Mikäli kaavioita on, ne on sijoitettu seuraavalle sivulle/aukeamalle. Koska mustiin pukeutuva kansa kulkee yleensä omia polkujaan, on myös kirjan ohjeissa annettu vapauksia: neuloja saa itse päättää haluamansa muotoilutavat.

Koska kirja on myös iso (A4-kokoinen), on helppo jättää aukeama levälleen ja neuloa surruttaa eteenpäin. Ohjeita on niin paitoihin, hamosiin, laukkuihin, asusteihin, vauvan bodyihin sekä koirain lämmittimiin. Hämähäkit, luurangot ja pitsikuviot ovat suurimmassa osassa kuten goottimuodissa kuviot yleensäkin.

Vaikeusasteita on viisi ja ne on merkitty pääkalloin. Allekirjoittanut tosin kosahtaa jo kolmen pääkallon kohdalla, en ole koskaan yhdistellyt saumoja neuleissa. Jokaisessa ohjeessa on kerrottu myös käytetty lanka, tiheys, oletettu langan menekki ja valmiin vaatteen koko.

Lankana on käytetty Novitan 7veikkaa, Nallea ja Isoveljeä, mikä tuota... Noh, 7veikkahan tarvitsee useamman kastelukerran pehmetäkseen ja olisi ehkä ollut parempi käyttää jotain silkkisempää tai kenties laskeutuvampaa lankamateriaalia. Kaikenlaisia mahdollisia herkkulankoja on netti pullollaan ja sitten tartutaan markettitavaraan... Vai enkö vain osaa arvostaa kaikkien saatavilla olevaa tuotetta tarpeeksi?

Päävärit ovat musta, punainen ja valkoinen, satunnaista turkoosia ja violettia unohtamatta. Kirjoneuleiden lisäksi tarjolla on myös kuvioneuleita. Kokotarjonta ulottuu M-koosta 3XL:ään eli vaatteita on tarjolla kaikenmallisille sekä -kokoisille.

Ohjeita en ole ehtinyt testaamaan, olen vain ihastellut ja kokenut suurta houkutusta ryhtyä saman tien neulomaan. Toteutettavien listalle pääsivät ainakin Mustard Gas ja Notre Dame. Myös Tassutellen on aivan ihana, siitä onkin Ravelryn puolella jo pari toteutettua projektia. Muutenkin neuleiden nimiin on panostettu huolella, ne yksinään houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. Toivoa sopii, että kirja saavuttaa useamman neuloosin vaivaaman ja sitä kautta houkuttelee uskaltautumaan pois mukavuusalueeltaan

Kokonaisuutena teos on aivan loistava, tykkään kovasti (ei vissiin kai tullut tarpeeksi selväksi?). Omasta kirjahyllystä ei vielä tätä teosta löydy, mutta tiedän ainakin erään joka tulee niin saamaan tämän kirjan synttärilahjakseen...

-Ricchan-

Kirja-arvostelu - Käsineitä kesästä talveen

Seuraavassa esittelyssä oleva kirja on kotoisin Ruotsinmaalta, ja siinä on ensivaikutelma samanlainen kuin Peppi Pitkätossun kirjoissa: jotain vänkää sekä erittäin värikästä.

Käsineitä kesästä talveen

(Vantar för alla årstider)

Kirjoittanut: Clara Falk & Camilla Swanlund

Suomentanut: Lotta Lipsanen

Julkaistu: Ruotsissa 2013 (Andina Förlag & Produktion AB), Suomessa 2014 (Karisto Oy)

"Miksi olemme innostuneet juuri käsineistä? Tietysti siksi, että ne ovat aivan ihania pieniä vaatekappaleita!"
- Alkusanat, Clara ja Camilla (s.7)

Kirja alkaa kuten kaikki perinteiset neuleohjekirjat: sisällysluettelo ohjeista kuvineen Suuren Käsityölehden malliin, alkusanat, tekniikoiden esittely, itse asia eli ohjeet sekä loppuun tietysti kiitokset sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tarinointia ei ole juurikaan, ei edes esittelyjä eri malleista. Tiukalla asialinjalla ollaan siis, mitä sitä turhia haastelemaan vaikka molemmat kirjan tekijät ovatkin blogisteja

Mallit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, tarkoittaen että kevät ja kesä ovat yhtä ja samaa. Käyhän se järkeen, kesällä ei paljoa näppösiä palella. Lämmin vuodenaika tarjoaa lähinnä kämmekkäitä ja viilentävää pellavaa, syksyllä siirrytään palmikkokuvioisiin kädenlämmittimiin. Talvi onkin sitten kirjoneulelapasten valta-aikaa, siellä on todella paljon hurmaavia ohjeita tarjolla.

Ohjeet on nimetty ihmisten mukaan, ainoana poikkeuksena Hääpari. Koska jokaisen itseäänkunnioittavan neulesuunnittelijan on oltava Ravelryssa, bongasinkin Clara Falkin pienen etsintätuokion jälkeen. Hänen Ravelry-kauppansa sivuilta vilkuilin hiukkasen ohjeiden ruotsinkielisiä nimiä. Esimerkkeinä Asta on oikeasti Astrid, Martta Märta ja Esther Esteri. Kääntäjä on pysynyt todella uskollisena alkuperäisille nimille, joten kiitos siitä.

Ohjeet on pyritty pitämään tasan yhden aukeaman pituisina. Tietysti kaavioiden kanssa tarvitaan usein lisätilaa, mutta mikäs siinä. Yleensä toisella aukeamalla on myös lisäkuva kyseessä olevista käsineistä.

Kämmekkäiden ja lapasten koon ilmoitustapa ei ole normaali eurooppalainen numero (38/40 jne.), vaan käytössä on senttimitat ympärysmitasta, käsineen pituudesta sekä peukalokiilan pituudesta. Ohjeen muokkaamiseen tarvitaan siis pakosti eripaksuisia lankoja tai vaihtoehtoisesti erikokoisia puikkoja. Miinuspuoliin lukeutuu myös se, että vain kolmessa kaaviossa on kerrosnumerot.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon myö jokaisen käsineen viimeistely-kohta: "Päätä langanpäät ja sileytä kämmekkäät/lapaset."

Henkilökohtaisesti pidän kirjan värimaailmasta kovasti. Päävärit ovat huudossa, plus neuleita kuvattaessa taustaksi on valikoitunut yleensä vastavärejä (tausta, takit, muut asusteet, yllättäen myös kynsilakka). Kuvat on myös otettu tarpeeksi läheltä, jotta mallien kauneus nousee esille. Useita kuvia samasta ohjeesta ei tosin ole tarjolla, huolimatta huolellisesta panostuksesta kuvausvaiheeseen.

Käsineitä kesästä talveen on perusteos, jollaisen voisin huolia kirjahyllyyni jos sen jostain alennuksesta bongaisin. Muutama lapasmalli houkuttelee - Leena, Asta, Esteri, mutta se johtuu rehellisesti sanottuna mallineuleissa käytetystä raikkaasta värimaailmasta. Pari ohjetta voisin mielelläni toteuttaa, kenties jonain päivänä kun talvi alkaa taas kolkuttelemaan (vink vink tuttavat ja sukulaiset~!). Lisäplussana kirjan taitto on mainio, pienellä painalluksella saa aukeaman pysymään auki neulomista varten.

Toivotaan kuitenkin vähän lämpimämpiä päiviä. Tällä kolkolla keväällä on joutunut kaivamaan mummin neulomia lapasia takaisin esiin vaikka kuinka toivoisi vihertävää nurmea, kukkasia ja muutenkin luonnon heräämistä kesään.

-Ricchan-

Seikkailu kotisalmessa

Halusin Henkäys-huivin (pituutta jo 55 cm!) tekemisen lomassa tehdä jotain kivaa ja kaunista kirjoneuletta samaan aikaan, ettei vaan menisi elämä pelkäksi huivin räpeltämiseksi. Välipalaksi valikoitui Ravelrysta bongaamani Tiina Kuun ilmainen villasukkasohje. Kirjoneule on ornamenttipainotteinen ja näytti kännykän näytöllä kauniilta sekä simppeliltä.

Kyrönniemi

(Narrow Adventure in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, 68s (koko 40)

Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ohje Ravelryssa)

Puikot: Neulomalla, 3 ja 3,5 mm sukkapuikot

Lanka: 7veljestä - tumma violetti (väri 757) ja 7veljestä Eero - taivas (väri 13)

Kulutus: Violetti 61 gr, taivas 112 gr eli yht. 173 gr (86,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 10 pvää

Tarkoitukseni oli kokeilla minkäkokoisen sukan saan aikaiseksi ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, mutta omalla puikkokoolla. Valitsin pienimmän koon (68s) ja puikoiksi 3 sekä 3,5 mm - välikoon puikkoja kun en satu omistamaan. Alun perin nämä oli tarkoitettu pienempijalkaiselle ystävälle idän rajakaupunkiin, mutta tällä reseptillä syntyikin kaksi numeroa isompi pari. Koonsa puolesta sukat sopivat Ma-chanille. Villasukkiahan ei voi olla koskaan liikaa, joten hän sai nämä valmistujaislahjaksi, muahahah.

Malli oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Ensin luotiin ohuemmalla puikolla joustin, jossa opin kuinka saadaan aikaiseksi nättiä 1o1n-neulosta. Toisin sanoen tästä lähtien neulon aina oikean silmukan takareunasta. Ihanaa kun on saa vastauksia kysymyksiin joita ei ole esittänytkään.

Sitten työhön vaihdettiin isommat puikot ja neulottiin kirjoneuletta. Seuraavaksi oli vuorossa ohuemmilla puikoilla vahvistettu kantapää, jonka jälkeen vaihdettiin taas isompiin kun jatkettiin kirjoneuletta. Vahvistetun kantapään olen tehnyt joskus vuonna nakki ja muusi kun osallistuin varpaista varteen-sukkakurssille. En ole koskaan kokenut omissa sukissani tarvetta sille, yleensä jalkaverhot tuppaavat hajoamaan päkiän tienoilta - käyttäjästä riippumatta.

Kantapää sujuikin ilman sen suurempia kommelluksia. Itse asiassa verrattuna tavalliseen pussi-hollantilaiseeni tämä versio oli hyvin siro. Saattaa olla, että teen samanlaisia vastaisuudessakin.

Valitettavasti vauhdin huimassa tein hulimattomuusvirheen ja unohdin kiilakavennuksista välikerrokset kokonaan. Oli sitten pakko kirjata asia ylös muistiinpanoihin, että sain tehtyä toisista sukista täysin samanlaiset. Pohjassa jatkettiin erilaisella kuviolla, mutta päällinpuolella kulki sama kirjoneule kuin varressakin. Kuvio oli helppo oppia, ja olo olikin kuin olisi ollut tutussa lähimetsässä seikkailulla... Ja onhan tuo Kyrönniemi viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Neuloessa hiukan harmitti: olisinpa älynnyt heittää pohjaa tehdessä lankadominanssin toisin päin. Nyt kuljetin siis sinisen dominoivana värinä koko matkan, mutta pohjassa violetti ei kunnolla erottunut ja tavallaan "upposi" pohjaväriin. Onneksi höyryttäessä neule kuitenkin oikeni, kuvio tasoittui eikä enää harmittanut samalla tavalla. Kyllä silitysrauta on ihan loistava keksintö <3

Pohjan kuvio oli yksinkertaisuudessaan nerokas, sydämessäni on pieni lokonen jossa on miekkakuviolle oma erityinen paikkansa. Jalkapöydällä tein päällinkaaviota 2 kertaa kokonaan ja sitten 5 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Tämä siksi, että sain sukasta sopivan kokoisen.

Kun kirjoneuletta oli tehty riittävästi, kärkeen tehtiin nauhakavennus ja loput 24 silmukkaa silmukoitiin yhteen. Silmukoinnin tein neulomalla Toisia Ajatuksia-blogin ohjeella eli jouduin opettelemaan taas uusia asioita. Tykkään kuinka kärjen sauma sulautui muuhun neuleeseen, eli oppi oli ainakin tällä kerralla erittäin paikallaan.

Toisessa sukassa saatoin toteuttaa silmukoinnin hiukan tiukemmalla käsialalla ja sen takia kärki tuntui ainakin omaan jalkaani hieman kovalta. Voi olla että höyrytys teki tässäkin tilanteessa ihmeitä, koska kuvausassistenttina toiminut äiskä ei tällaisesta maininnut kun kysyin sukan sopivuutta. Kärkikavennukset pyrkivät jostain syystä päkiän alle, eli ehkä sukan koko on himppasta isompi kuin 40.

Ohje oli selkeästi kirjoitettu ja kuvat olivat selkeät sekä hyvä lisä ohjeeseen. Ainut muutos jota olisin toivonut, oli isompi värikontrasti kaavioissa: Harmaa ja valkoinen eivät oikein erottuneet omiin silmiini, joten väritin värikynällä harmaat sinisiksi. Plus jostain syystä Canonini keksi, että ensimmäisen sivun jälkeen oli mukamas välisivu. Siksi sivut 4 ja 5 olivat vastakkain, joten kaavioita lukiessa joutui kääntelemään paperia tiuhaan tahtiin.

Loppupeleissä yleisarvosanaksi antaisin tälle ohjeelle kolme tähteä. Helppoa saman kaavion toistoa, näyttää kauniilta kuvissa, mutta valitettavasti oikeassa elämässä ei ole - ainakaan omaan silmään - niin korea kuin luulin. Pitkiä lankajuoksuja ei ole kuin parissa kohtaa, mistä pojot kotiin aloittelijaystävällisyydestä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tuskin maltan odottaa seuraavan mallin neulomista. Vaikka kuvio ei ollutkaan omaan mieleeni, neuloessa jäi kuitenkin sellainen tunne, että Kuun malleja tulee olemaan mukava tehdä.

Langoista ei ole kummempaa sanottavaa. Luottokaverini 7veikka ajoi taaskin asiansa, Eerossa oli parissa kohtaa valkoista nukkaa, mutta pinta oli kiva ja eläväinen. Pohjaväriä eli Taivasta kului melkein puolet enemmän kuin kontrastiväriä, kuten odottaa voikin.

Mainittakoon loppuun vielä, että normaalisti villasukkaparin neulomiseen menee kaksi viikkoa. Nyt sain vähennettyä päivien määrää neljällä. Huimaa!


- Riina -

Huivillisia hankaluuksia

Olen yrittänyt tehdä erästä Henkäys-huivia jo kovin pitkän aikaa. Kerin langat vuosia takaperin - teeteen tummaa turkoosia - eräänä päivänä kun matkustin junalla Lappeenrannasta Savonlinnaan. Langalle tarkoitettu huivimalli oli ollut mielessäni ostohetkestä lähtien, mutta kului pitkä aika kunnes sain itse käsityön puikoille.

Malli on suht yksinkertainen: toistetaan kymmenen kerroksen pituista mallineuletta kolme kertaa kerroksen aikana kunnes huivi on omasta mielestä kivan pituinen. Henkäys pääsi puikoille helmikuun lopulla ja neuloinkin sitä neuletapaamisessamme sekä Ma-chanin kanssa kun katsoimme Putousta. Valitettavasti homma tuntui menevän pieleen aika tehokkaasti: silmukoita uupui ja putoili, joten lopulta purin koko tekeleen turhautuneena. Purkaessakaan ei sujunut, vaan jouduin muutaman metrin verran heittämään lankaa roskikseen kun se oli ja pysyi tiukasti solmussa.

Kun aloitin alusta muutaman päivän tauon jälkeen, huivi alkoi hitaasti mutta epävarmasti muotoutua sellaiseksi kuin oli tarkoitettukin - kunhan keskityin tekemiseen enkä liikaa yrittänyt hötkyillä. Tuossa tuokiossa saavutin purkukohdan.

Maaliskuussa sain tietää, että ensimmäinen pvä huhtikuuta olisi Rannikkolaivurin radiotentti. Koska Henkäys vaati keskittymistä, jouduin jättämään sen tauolle. Joka pvä oli vähintään kolmisen tuntia opiskelua ja sitten iltapäivästä pari tuntia lisää kertausta, joten aivoja rentouttaakseni tein vapaa-ajalla ihan tavallista kirjoneule-sukkaparia. Niistä lisää myöhemmin tässä kuussa.

Nyt olen taas tarttunut huiviin ja toivon saavani sen huhtikuun aikana valmiiksi - tai ainakin tämän kerällä olevan lankapalluraisen verran. Alkuunhan huivin mallista ei koskaan saa selvää, mutta nyt siitä erottuu jo selkeä kuvio. Tuskin maltan odottaa pingottamista.

Ravelryyn on tullut lisäiltyä koko lankavarastoni, joten eiköhän bloginkin puolella tapahdu jossain kohtaa samantapaisuuksia. Uudet kuvat on napsittu ja uudelleenpunnituskin tapahtunut tovi takaperin. JämäJemma muuttui punotusta korista kolmeksi lasipurkilliseksi lankaa. Uskon, että ne inspiroivat enemmän kun ovat esillä kirjahyllyssä.. tai ovat edes helpommin tavoitettavissa. Jokaiseen on merkitty oletuslanka (7veikka/florica/jotain ihan muuta) sekä grammamäärä.

-Ricchan-